Edessäni sakeana
vastassa väkevänä
pilven poika petollinen
sumuseinä suurenmoinen
Sisällensä houkuttelee
povehensa vikittelee
loiste aarnihautain yllä
tuo valkea vaimeudessa
Vierii kivet, luisuu alta
on liekki kurja loitommalla
Oikean ja väärän kätkee
verho tumma pahansuopa
Suuntana on aina harmaa
alkaa eksyneen askel painaa
Pimeä jo mieltä vaivaa
Mistä tiedän olenko vainaa?
Ikiunen oveani
kylmä käsi kolkuttavi
Saapi siellä oottaa turhaan
kohtaloani vielä uhmaan
Polultani astun syrjään
poikkean uudestaankin
Maa viettää alas
Tiedättehän…
Mielelläni seuraan
kun harmaa vaihtuu siniseen
tai mustaan
Mahdanko nähdä vieläkään?
Savisessa, hiekkaisessa
rantasessa kivisessä
vanha venho ystäväni…
Peili tuo pirstoutuvi
ranta tuo kaikkoavi
sumu tuo hälvenevi…
Vierestä katseellani
toisaalta tuumillani
juopuneena kuutamosta
tolaltani auringosta
seuraan tätä jumalatonta näytelmää